<img height="1" width="1" style="display:none" src="https://www.facebook.com/tr?id=1029501197232858&amp;ev=PageView&amp;noscript=1">

Lyyti Blogi > Lyyti Challenge 2013: Viimeistä viedään - Märkä yö ja viimeisen tiimin matka

Lyyti Challenge 2013: Viimeistä viedään - Märkä yö ja viimeisen tiimin matka

Haasteemme on edennyt jo Merikarvialle (sunnuntaina klo 19.40). Matka Kalajoelta kohti Vaasaa sujui vauhdikkaasti, vaikka erittäin rankka sade yrittikin matkaamme haitata. Tommi-Juhani saapui Kalajoen hiekkasärkille muiden grillaillessa makkaraa retkeilyalueella. Kalajoelta viestiä lähti viemään Rami Peltonen tavoitteenaan ylittää ensimmäistä kertaa 100 kilometrin rajapyykki. Matkaan lähti ensimmäinen haasteeseen tarttunut ”ulkopuolinen”, eli Kota Groupin Petteri Kotamäki. Yhteistä matkaa Ramin kanssa taittui kolmisenkymmentä kilometriä.

Rami saapui Kokkolaan yhdentoista maissa illalla ja silloin liityin itse hänen seuraan. Reittiä Kokkolasta Pietarsaareen oli kehuttu kauniiksi, joten halusin nähdä sen. Poljimme yhdessä nelisenkymmentä kilometriä, kunnes Ramilla tuli satanen täyteen ja hän siirtyi sadetta piiloon huoltoautoon. Kello oli puoli yksi ja ilma näytti sateiselta. Niinpä pakkasin taskuihini sadeasun, täydensin juomapullot ja jatkoin matkaa.

Kahden aikaan yöllä alkoi sataa kaatamalla. Vettä oli niin paljon, että minun oli pysähdyttävä Uusikaarlepyyssä, koska tietä ei enää erottanut. Mahtoi baarista juuri tullut nuorimies ihmetellä, kun karautin saman pysäkin katoksen alle kaatosateessa, keskellä yötä ja kysyin, että mikä tämä kaupunki oikein mahtaa olla nimeltään…

Sadetta riittikin sitten melkein Vaasaan asti. 64 kilometriä ennen Vaasaa, Tommi-Juhani liittyi seuraani ja seura vaihtui taas 30 kilometriä ennen Vaasaa, jolloin Elisa hyppäsi vuorostaan satulaan.

 

Tummia hetkiä

 

Henkilökohtaisesti halusin tällä retkellä kokea sen, että kuinka paljon oikein jaksan. Unta ei aiempien vuorokausien aikana ollut siunaantunut montaa tuntia, mutta kilometrejä satulassa sitäkin enemmän. Kun Vaasaan oli jäljellä 64 kilometriä, päätin, että perille saakka mennään. Jalat toimivat, mutta silmät meinasivat lupsua kiinni. Väsymys helpotti sateen loppuessa ja päivän valaistuessa. Mutta on pakko myöntää, että 134 km klo 23.00 – 05.00 otti sekä fyysisen että henkisen kestävyyden päälle. Mutta maaliin tultiin!

 

Viimeinen tiimi kehiin

 

Kemi – Vaasa –tiimi hyppäsi pian Vaasaan saapumisen jälkeen junaan ja suuntasi kotiin. Illalla paikalle oli saapunut jo viimeisen legin tiimimme, eli Jenni Karjalainen, Maria Saaristo, Antti Heikkilä, Joel Tommila, Christoffer Lindroos ja Tuomo Mäkelä. Matkaa jatkoi kanssani toinen ”kanta-asiakas”, eli sosiaalisesta mediasta vastaava Juho Harmaa. Minulle ja Juholle reissupäivä oli jo viides, joten pikkubussimme oli käynyt meille jo varsin tutuksi.

 

Pikaunet ja matkaan

 

Saimme Juhon kanssa nauttia Vaasassa luksuksesta, kun pääsimme kahdeksi tunniksi sänkyyn nukkumaan. Sitten matkailijat taas herätettiin ja haasteemme starttasi viimeiselle legille Vaasasta Turkuun. Uni olisi maistunut enemmän kuin hyvältä, mutta tieto siitä, että seuraavana aamuna ollaan perillä, antoi voimia jatkaa.

Ensimmäisen osuuden Vaasasta starttasi Jenni, jonka aiempi ”ennätys” oli Turun keskustasta Ruissaloon ja takaisin (n. 20 km) ja senkin jälkeen hän oli kuulemma ollut ”aivan rikki”. Nyt oikeat varusteet ja hyvä pyörä kiidättivät Jennin oivaa tahtia kolmekymmentä kilometriä ja Jenni kirikin minun ja Juhon unien aiheuttamaa lievää myöhästymistä heti kiinni.

Jennin jälkeen Antti ja Joel päättivät laittaa matkansa yhteen ja budjetoidun 30 km / henkilö, polkea yhteensä 60 km kahdestaan. He innostuivat hakemaan hyvää keskinopeutta ja siksi suunnistaminen jäi hieman toisarvoiseksi seikaksi. Ajatellun 60 km sijaan mittariin kertyi miehillä 90 kilometriä. Antin suoritusta värittää myös se, että hän harjoitteli tällä etapilla myös ensimmäistä kertaa lukkopolkimien käyttöä. Menestys oli hyvää, sillä joka kolmannella kerralla pysähtyessä hän onnistui jalat polkimista irroittamaan…

 

Metsäreitille

 

Antin ja Joelin saapuessa Kristiinankaupunkiin, oli Christoffer valmiina starttaamaan oman osuutensa. Myös hänen piti ajaa n. 30 kilometriä. Matka hieman kasvoi, sillä kartasta etukäteen katsottu ”tie” olikin hädin tuskin traktorin mentävä metsäpolku. Onneksi alla oli Evonin cyclocrossari, joten rankempikaan maasto ei haitannut. Muiden vieraillessa Kiilinrannan lomakeskuksessa geokätköjen perässä, polki Christoffer loppujen lopuksi 67 kilometriä. Eli reilusti yli oman tavoitteensa.

Christofferin saapuessa vaihtoon kaikkensa antaneena, oli Tuomon vuoro hypätä satulaan. Tuomo sai kunnian johtaa joukkiomme Poriin, jossa ensimmäiseen tiimiin kuulunut Antti Vaahtoranta on luvannut ruokkia kolmostiimin ja liittyy seuraamme polkemaan yötöntä yötä kohti Turku ja kauppatoria. Aikataulussa tulemme pysymään ja saavumme Turun kauppatorille klo 8.00 ja 9:00 välillä.

Tulkaa vastaan!

Kirjoittanut Petri Hollmén on 30.6.2013

Minut löytää: