Tämä blogi on julkaistu Lyytin yhteistyökumppani Mothers in Businessin (MiB) -uutiskirjeessä ja sen on kirjoittanut Jenni Hedman-Libäck, työnimeltään Jermu, koska meillä Lyytillä on Jennejä enemmänkin töissä. MiB täyttää tänä vuonna neljä vuotta ja synttäreiden kunniaksi MiB on käynnistänyt #äitimyytinmurtajat-kampanjan lähtien näyttämään, että perheen ja uran yhdistäminen on sekä–että- eikä joko–tai-asia. Jenni työskentelee Lyytin rakastetussa asiakaspalvelussa. Tiesitkö muuten, että asiakastyytyväisyytemme ei ole koskaan tippunut alle 90 prosentin!
Hui, tässä pitäisi kirjoittaa artikkeli itsestään, vähemmästäkin kauhistuu!
Työskentelen Lyytissä asiakaspalvelijana, eli voisi sanoa että softan superasiantuntijana! Hoidan asiakaspalvelua eli puheluita, chatteja ja sähköposteja eri päivinä, ja parina päivänä viikossa teen projektitöitä eli päivitän asiakkaille näkyviä apuartikkeleita sekä sisäisiä perehdytysartikkeleita ja muita asiantuntijaprojekteja. Lyytin asiakaspalvelu palvelee ohjelmiston käyttäjiä erilaisissa ohjelmistoon tai asiakkuuteen liittyvissä ongelmissa ja kysymyksissä.
Sain ensikosketuksen Lyytiin ystäväni miehen kautta, joka oli Lyytillä töissä ja jolle sanoin, että: “Teille haluan sitten vanhempainvapaan jälkeen töihin.” Hän olikin ystävällisesti minusta jutellut eteenpäin, sillä myöhemmin kun Lyytin asiakaspalveluun tuli tarvetta uudelle työntekijälle, oltiin minuun Lyytistä yhteydessä. Kuopukseni oli tässä kohtaa vain 8 kuukauden ikäinen ja olin sekä innostunut että kauhistunut - miten tässä käy?
Hedman-Libäckin perhe. Vasemmalta oikealle Saga, Jan-Patrik, Alfred ja Jenni
Kohti lyytiläisyyttä kesken perhevapaan
Kävimme työhaastattelun etänä Skypen kautta ja kaikki tuntui oikein hyvältä. Tuntui, että lyytiläisetkin taisivat olla kiinnostuneista minusta. Suurin hermostuksen aiheeni olikin se, että pääsiäisenä 2016 kun puhelu tuli olin vielä vanhempainvapaalla ja tyttäreni oli ihan vauva vielä. Olimme mieheni kanssa aiemmin sopineet, että kun tytär on vuoden ikäinen, hän voisi jäädä puolestaan vanhempainvapaalle ja ottaa sitten 1- ja 3-vuotiaat lapset hoitaakseen, mutta siihen oli vielä aikaa.
Kävin Lyytin yrittäjien ja asiakaspalvelun kanssa myös lounaalla ja sain kakistettua että niin mielelläni tulisin teille töihin, mutta voisin aloittaa vasta viiden kuukauden päästä. Tyttäreni on niin pieni enkä halua laittaa häntä vielä hoitoon. Mieheni oli toki lupautunut jo aiemmin jäämään vanhempainvapaalle, mutta hänen täytyi hoitaa ensiksi iso projekti pois alta. Joten viiden kuukauden päähän jos onnistuu töiden aloitus niin olen messissä! Pohtivat sitä sitten Lyytissä ja palasivat minulle, että: “Eiköhän me noin siistiä tyyppiä jakseta hetki vielä odottaa!” Jes, vihdoinkin firma, joka ymmärtää myös meitä lapsellisia. Hyvä ystäväni, joka on HR-alalla kommentoi heti, että tuosta firmasta pidät kiinni. Hän ei ole eläissään kuullut yrityksestä, joka suostuisi venyttämään uuden työntekijän aloittamista melkein puoli vuotta!
Ura ja perhe ovat yhtä isoa kokonaisuutta
Tässä sitä ollaan, 2,5 vuotta lyytiläisyyttä takana. Pikkulapsiarjen kiireisessä aallokossa, tarhaviennit, tarhatalkoot, vanhempainyhdistyshommat, korvatulehdukset, ripulitaudit ja muut kivat jutut arjen sulostuttajina. Työilmapiiri meillä on sellainen, että jos myöhästyn vähän, ei tiimiltä kuulu kuin ymmärtäväistä muminaa ja myötätuntoa, lapsellisia kun on 3/6 tiimistä ja muutkin tiimiläiset ovat onneksi hyvin myötätuntoista porukkaa. Sairastumiset hoidetaan 50-50 miehen kanssa ja vähän taudinkuvasta riippuen vuorossa oleva vanhempi on joko täysin kotosalla sairasta lasta hoivaamassa ja oksupyykkiä pesemässä, sohvan nurkassa etätöissä kuumeisen lapsen kanssa tai työpaikan lepotuoleissa normaaleja töitä tekemässä silmätulehdusta potevan viisivuotiaan kanssa, jonka huomion vie iPad. Ja mikä tahansa näistä on ihan yhtä hyväksyttävä ja koskaan en ole saanut muuta kuin ymmärrystä ja tsemppejä kun ilmoittelen kipeästä lapsesta.
Lapsista on kiva käydä Lyytillä, koska siellä saa aina suklaakeksin, siellä on aina mukavia kollegoita, jotka osaavat jutella lasten kanssa, siellä on usein toimistokoira jota saa rapsutella ja ovatpa muuten työpaikan puhelinkopit suurinta hupia kun siellä saa huutaa niin kovaa kuin haluaa ilman, että kukaan häiriintyy! Lapset ovat rakastaneet eri tapahtumiamme kuten lasten pikkujouluja ja LANeja, missä pelataan erilaisia pelejä. Toimistomme on jopa viikonloppuisin ja iltaisin käytössä esim. lähivessana/huilimispaikkana kun sijainti on ihan keskellä Turun ydinkeskustaa.
Jenni äitimyytinmurtajana
Mielestäni äitimyytin murtamiseen tarvitaan tietenkin Sen Oikean Kumppanin lisäksi Se Oikea Työpaikka, missä äitiys ei ole syy työnhakijan hylkäykseen tai koeajan purkuun, vaan se nähdään normaalina asiana, mikä kuuluu useimpien ihmisten arkeen. Nyt kun kumppanitkin ottavat enemmän vanhempainvapaata kuin aikaisemmin, on vastuu usein jaettu aika tasaisesti eikä sukupuoli enää ole vanhempainvapaan pituutta määrittelevä tekijä. Tämä on tärkeä askel tasa-arvoa kohti.
Äitienpäiväkortissa kysyttiin mitä mamma tekee työkseen ja viisivuotias oli vastannut, että siellä minä vastaan puhelimeen. Tämä on siis aivan totta, koska olen asiakaspalvelussa töissä. Sen tarkemmin lapset eivät osaa kertoa koska tapahtumien hallinnointi- ja ilmoittautumisjärjestelmä ei oikein vielä taivu pienessä suussa kovin hyvin. Tietävät kuitenkin, että mamma siellä viihtyy koska äitienpäiväkortissa kysyttiin myös missä mamma viihtyy hyvin, ja vastaus oli että Lyytillä. Tottahan tuo.
